Itsehoitovalmisteilla viitataan tässä tekstissä itsehoitolääkkeisiin, ravintolisiin, lääkinnällisiin laitteisiin sekä kosmetiikkaan. Itsehoitolääkkeet ja lääkinnälliset laitteet ovat Pohjoismaissa paikallisten lääkealan viranomaisten valvonnan alla. Markkinoinnin valvonnalla pyritään edistämään tuotteiden oikeaa käyttöä ja potilasturvallisuutta. Myös kosmetiikan ja ravintolisien valvonnasta vastaavat viranomaiset tekevät markkinavalvontaa varmistaakseen, ettei tuotteita markkinoitaisi harhaanjohtavasti tai muutoin epäasiallisesti, esimerkiksi ravintolisiä kielletyin terveysväittein.

Eurooppalaisissa maissa itsehoitovalmisteiden markkinoinnin sääntelyllä on yhteinen perusta. Kansallisten viranomaisten määräyksiä koskevissa tulkinnoissa on kuitenkin paikallisia eroja jopa Pohjoismaiden välillä, vaikka niillä on markkinaympäristöinä paljon yhteisiä piirteitä. Siinä missä monien muiden kuluttajatuotteiden markkinointimateriaaleja voi usein hyödyntää lähes sellaisenaan yli markkinarajojen, itsehoitovalmisteissa se ei aina ole mahdollista. Sama tuote saattaa esimerkiksi olla markkinoilla yhdessä maassa itsehoitolääkkeenä ja toisessa ravintolisänä. Tällöin saman markkinointimateriaalin kääntäminen molemmille markkinoille ei riitä, sillä eri tuoteryhmät ovat eri sääntelyn piirissä.

Tuoteryhmä vaikuttaa myös sallittuihin markkinointiväitteisiin. Jos vaikkapa voide luokitellaan itsehoitolääkkeeksi, sen markkinointimateriaaleissa voidaan viitata esimerkiksi ihottuman tai ihovaurioiden hoitoon, mikäli nämä ovat sille hyväksyttyjä indikaatioita. Jos voidetta sen sijaan markkinoidaan kosmetiikkana, markkinointimateriaaleissa ei saa olla viitteitä sen käyttöön lääkinnällisessä tarkoituksessa. Tässä tapauksessa voidetta on sallittua markkinoida esimerkiksi kuivan ihon hoitoon, mikäli tuotteesta on riittävä näyttö kuivan ihon hoidossa.

Tuoteryhmiä ei saa myöskään sekoittaa apteekin esillepanossa: jos hyllynpäädyssä lukee ”flunssa”, samaan hyllyyn ei saa sijoittaa flunssaan käytettävien itsehoitolääkkeiden lisäksi esimerkiksi ravintolisästatuksella myytäviä vitamiinivalmisteita.

Sallittujen markkinointiväitteiden tulkinnoissa on lisäksi maakohtaisia eroavaisuuksia. Ravintolisän mainoksessa esitetty terveysväittämään liittyvä sanamuoto voi olla sallittu Suomessa, mutta kielletty Ruotsissa. Pohjoismaissa on ravintolisille myös kansallisia säännöksiä, jotka on otettava huomioon.

Olipa markkinointimateriaali suunnattu suoraan kuluttajille tai apteekeille, niiden teossa vaaditaan erinomaista kohdemarkkinan sääntely-ympäristön tuntemusta. Kansallisen sääntelyviidakon läpi rämpimistä ei kuitenkaan tarvitse pelätä – annettujen raamien sisällä on paljon mahdollisuuksia.

Jos oma osaaminen epäilyttää, kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen. Omassa tiimissäni Oriolassa työskentelee useita Pohjoismaiden markkinakohtaisten vaatimusten asiantuntijoita, jotka ratkovat edellä mainittuja tilanteita päivittäin.

Jos sinua kiinnostaa kuulla aiheesta enemmän, tervetuloa Pharmacan järjestämään Itsehoitoseminaariin toukokuussa, jolloin pidän puheenvuoron itsehoitovalmisteiden markkinointimateriaalien vaatimustenmukaisuudesta pohjoismaisilla markkinoilla. Odotan jo innolla keskusteluja tapahtumassa – nähdään siellä!

Katso koko ohjelma ja ilmoittaudu mukaan Itsehoitoseminaariin, joka pidetään Helsingissä ja webinaarina 11.5.2023.